Etusivu






Lannoitus tuottaa jopa 20 prosentin reaalikoron

Lannoitus- tehoinvestointi metsän kasvuun

Metsänlannoitus on ollut viime vuosina vähäistä. Sen kannattavuutta ja suotavuutta on epäilty, kuitenkin suurelta osin turhaan. Lannoitus voi olla kangasmailla tuottoisa sijoitus.

Osalla soiden ojitusalueista se voi olla lisäksi hyvään alkuun päässeen puuston henkivakuutus. Tässä käsitellään kangasmaiden lannoitusta ja myöhemmässä numerossa keskitytään soiden ravinnetalouden hoitamiseen.

Käytännön metsänlannoitus alkoi 1960-luvulla, jolloin pyrittiin tehostamaan metsänkasvatusta puupulan ehkäisemiseksi. Yhtenä nopeavaikutteisena keinona otettiin käyttöön lannoitus, jolla sitä paitsi katsottiin saatavan osa karuista soista yhdessä ojituksen kanssa puuta tuottaviksi. Huippuunsa metsänlannoitus kohosi 1970-luvulla, jolloin enimmillään vuotuinen lannoituspinta-ala oli neljännesmiljoona hehtaaria. Sen jälkeen lannoitus väheni nopeasti ja 1990-luvun alussa jäätiin jopa alle 5000 hehtaarin. Viime vuosina metsänlannoituksen suosio on hieman lisääntynyt.

Lannoituksen pelätyt sivuvaikutukset

Typpilaskeuma on etelärannikolla noin 10 kg/ha vuodessa. Muussa osassa Etelä-Suomea se on luokkaa 3-5 kg/ha. Etelä-Ruotsissa laskeuma on 20-25 kg/ha ja Keski-Euroopassa pahimmilla alueilla jopa yli 100 kg/ha vuodessa. Typpilaskeuman vuoksi on esitetty otaksumia, että lannoitusten puuntuotannollinen teho olisi vähentynyt ja että sillä jopa vahingoitettaisiin metsämaata kiihdyttämällä happamoitumista. Tämän vuoksi eteläisimmässä Ruotsissa ei metsiä typpilannoiteta. Kuitenkin jopa siellä on viimeaikaisissa kokeissa todettu samanlaisia kasvunlisäyksiä kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Ei ole yllättävää, että meilläkin lannoituskohteet ovat lisänneet kasvua aikaisempien kokemusten mukaisesti.

Joensuussa toimivan Euroopan metsäinstituutin laajan kasvututkimuksen mukaan puuyksilöiden kasvu on lisääntynyt Keski- ja Etelä-Euroopassa, mutta Pohjois-Euroopassa vastaavaa muutosta ei ole tapahtunut. Maamme metsien kokonaiskasvu on kuitenkin valtakunnan metsien inventointien mukaan lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Sen syinä ovat mm. ojitusten aiheuttama kasvuisan pinta-alan lisääntyminen ja puustopääoman suurenemista suosivat alaharvennukset. Myös harvennusten laiminlyönnit lisäävät alkuvaiheessa kasvua, vaikka seurauksena olevat riukuuntuminen ja luonnonpoistuma vähentävätkin rahallista tuottoa pidemmän päälle.

Typpilannoitus ei ainakaan nopeasti happamoita metsämaata, sillä lannoituskokeilla useidenkin lannoituskertojen jälkeen pH-muutokset ovat olleet vähäisiä.

Lannoitus varttuneelle puustolle

Taimikoiden lannoitus ei ole järkevää. Kangasmailla lannoitus ei sanottavasti paranna taimien alkukehitystä ja joka tapauksessa sijoitettu pääoma on sidottuna pitkään. Näin ollen lannoituksen kohteina ovat varttuneet puustot. Niissä lannoituksen vaikutus puun laatuun ei ole ongelma sen enempää oksikkuuden kuin liiallisen lustonleveydenkään puolesta. Varttuneissa puustoissa lustonleveys ei juuri nouse haitallisen suureksi ja joka tapauksessa lustonleveyden muutos koskee vain pintapuuta. Pystykarsituissa metsiköissä voidaan lannoituksella nopeuttaa oksien kyljestymistä ja oksattoman puuaineen lisääntymistä.

Milloin lannoitus on tuottavinta?

Lannoitus on aktiivisen metsänomistajan sijoitusmuoto, sillä lannoitus tuottaa parhaiten hoidetuissa metsissä. Lisäksi metsän käytön tulee olla suunnitelmallista, koska lannoitukset tulisi kytkeä hakkuuohjelmaan. Metsälössä, jossa hakkuissa ei edetä suunnitelmallisesti, jää lannoitusten kannattavuus epävarmaksi.

Selväpiirteisintä on kangasmailla lannoittaa metsiköitä, joissa seuraava hakkuu on näköpiirissä, vajaan kymmenen vuoden päässä (kuva 1). Tällöin lannoituksesta saadaan tuloja mahdollisimman pian. Metsälön puuntuotoksen kestävyyden kannalta lannoitusta on perusteltu niinkin, että lannoituksilla voidaan kohottaa kasvua toisaalla ja lisätä samanaikaisesti hakkuukertymää toisaalla. Metsikkökohtainen tarkastelu antaa kuitenkin konkreettisimman otteen asiaan.

Mitä metsää kannattaa lannoittaa?

Kangasmailla lannoitukohteet voidaan valita metsätyypin ja puulajin perusteella. Epävarmoissa tilanteissa analyysi antaa kuitenkin lisätietoa. Hyvä tulos saavutetaan todennäköisimmin keskiviljavilla kasvupaikoilla, missä kasvua rajoittaa eniten typen määrä. Kohteiden suositusjärjestys on: puolukkatyypin männiköt, mustikkatyypin männiköt, mustikkatyypin kuusikot ja käenkaali- mustikkatyypin kuusikot. Myös kasvuisimmat, päätehakkuuikää lähestyvät kanervatyypin männiköt ovat harkinnan arvoisia. Puuston tulee olla vähintään ensiharvennusvaiheessa. Tällöin lannoituksen teho perustuu paitsi kasvunlisäykseen, myös tuotettavan lisäpuun yksikköhintaan ja nopeutuneeseen siirtymään puutavaralajista toiseen.

Männiköissä ainakin kertalannoituksissa on pelkkä typpilisäys riittävä. Kuusikoissa fosforin antaminen typen ohella lisää kasvua, joskin samalla lannoitekustannus kohoaa. Sopiva typpiannos on Etelä-Suomessa 150 kg/ha. Se sadaan levittämällä suomensalpietaria 570 kg/ha, ureaa 320 kg/ha tai metsän NP-lannosta 600 kg/ha.

Lannoituksella yli 20 prosentin korko

Kertalannoituksen kustannus vaihtelee tuhannen markan kahden puolen ja sillä tuotetaan Etelä- Suomessa lisäpuuta yleensä 12-20 m³/ha. Tällöin männiköissä typpilannoituksella voidaan saada kahdeksan vuoden ajalla laskettuna yli 20 prosentin reaalikorko. Kuusikoissa sekä typpilannoitus että typpi-fosforilannoituksella päästään vastaavasti luokkaa 15 prosentin reaalikorkoon. Kerrotut tulokset on saatu nopealiukoisilla typpilannoitteilla. Saatavilla on myös hidasliukoinen typpilannos (Kemifix), jota voisi perustella kangasmaiden harvennusvaiheen metsiköissä toistuvan lannoituksen vaihtoehtona. Sen käytöstä on vielä niukasti tuloksia.

Tukea kunnostuslannoituksiin

Viimeaikoina on uutena käsitteenä tullut kunnostuslannoitus. Sillä pyritään nopeuttamaan heikkokuntoisten tai vaurioituneiden metsiköiden toipumista tai jo ennalta vahvistamaan puuston tuhokestävyyttä. Metsätaloden rahoituslaissa maaperän kunnostamiseksi tehtäviä lannoituksia nimitetään terveyslannoituksiksi ja niihin on saatavissa valtion tukea. Tukikelpoisia kohteita ovat havupuuvaltaiset kangas- ja turvemaiden taimikot sekä nuoret ja varttuneet kasvatusmetsiköt, joiden kehitys on taantuvaa maaperän ravinne-epätasapainon vuoksi ja joissa lannoituksella voidaan puusto elvyttää.

Mikko Kukkola Metla Vantaan tutkimuskeskus