Etusivu






Enson varatoimitusjohtaja Juhani Pohjolaisen mukaan fuusio ei heikennä Itä-Suomen asemaa

Enocellin kääntäminen kotimaan havulle kiinni Kaukopään ratkaisuista

Itä-Suomessa on osattu odottaa jo muutama vuosi Enocellin tuotannon kääntämistä itänaapurin koivulta kotimaan havulle. Päätöstä voitaneen odottaa lähiaikoina ja tarvittavat koeajot on jo tehty Enocellillä. Aikataulullisesti Enocellin muutos on sidottu Kaukopään tehtaiden koivun käytön lisäämiseen.

"Enso tuo nyt yli puolet koivusta Venäjältä, eikä koivusellun valmistusta ei juuri haluta lisätä raaka-aineen saatavuusriskin takia. Jos Imatran Kaukopään tehtailla lisätään merkittävästi koivun käyttöä, on perusteltua tehdä päinvastoin Uimaharjussa", sanoo Enson varatoimitusjohtaja Juhani Pohjolainen.

Enocellin tuotannon kääntämistä havuvaltaiseksi on suunniteltu jo muutaman vuoden ajan. Reilu vuosi sitten varatoimitusjohtaja Juhani Pohjolainen arvioi muutoksen tuovan Enocellille noin miljoonan kuution lisätarpeen havukuitupuusta. Kantoraha - ja hakkuutulilla mitattuna vaikutus olisi noin 200 miljoonan markan luokkaa vuodessa, mikä olisi melkoinen piristys maakunnan aluetalouteen.

Tarvittavat koeajot on jo Enocellillä tehty ja muutoksen vaatimat tekniset uudistukset tuotantoprosessiin ovat tarkasti tiedossa. "Tarvittavan investoinnin kokonaiskustannus on tällä hetkellä alustavien laskelmien varassa, mutta joka tapauksessa rahamäärä on merkittävä ja ainakin huomattavasti yli 100 miljoonaa markkaa", kertoo varatoimitusjohtaja Pohjolainen.

Hyvän havumassan tarve kasvaa

Aikataulullisesti Enocellin ja Imatran Kaukopään tehtaiden tuotannnon uudelleenjärjestelyt ovat sidoksissa toisiinsa.

- Enso tuo tänä päivänä yli puolet koivuraaka-aineesta Venäjältä ja saatavuusriskin takia koivusellun kokonaisvalmistusta ei haluta lisätä. Jos Kaukopään tehtailla lisätään koivun käyttöä, Uimaharjussa on hyvin perusteltua keskittyä havuun.

- Enso on myös lisännyt merkittävästi puupitoisten painopapereiden tuotantoa ja siksi hyvälaatuisen havumassan eli ns. armeerausmassan tarve konsernissa on kasvanut huomattavasti. Jo tehdyt investointipäätökset Sunilassa lisäävät hieman tehtaan kapasiteettia ja aivan erityisesti ne parantavat Sunilan tuottaman havusellun armeerausominaisuuksia. Jatkossa tarvitaan kuitenkin lisää tälläistä massaa ja Uimaharjun keittotekniikka ja muu valmistusprosessi mahdollistavat jo nyt keskittymisen armeerausmassan valmistukseen.

"Kuusikuitua tarvitaan merkittävästi"

Tuotantolinjan muutos Enocellissä merkitsee käytännössä sitä, että tehtaan kokonaispuunkäyttö kasvaa vaikkei tuotantomäärä kasvaisikaan.

- Aivan erityisesti kasvaa havukuidun tarve. Tämän hetken käsityksemme on, että armeerausmassan tuotantoon tarvitaan merkittävä määrä kuusikuitua. Käytännön kokemuksesta tiedetään, että sahahakkeen kuituominaisuudet armeerausmassan raaka-aineena ovat paremmat kuin ensiharvennuspuun. Ideaalinen raaka-ainejakauma olisikin sellainen, että valtaosa hakkeesta olis sahauksen pintahaketta ja siinä puolestaan kuusikuidun osuus yksi kolmasosa tai enemmän. Tähän ideaaliratkaisuun ei kuitenkaan Pohjolaisen mukaan normaalioloissa voida päästä, sillä Pohjois-Karjalan sahauskapasiteetti suhteessa Enocellin kokoon ei tähän riitä. Tehtaalle tullaankin hankkimaan myös merkittävä määrä pyöreää puuta ja tästä osa myös ensiharvennuspuuta.

"Paperikone epärealistinen"

Paperikone Enocellin jatkeeksi on puhuttanut Pohjois-Karjalassa aina aika ajoin. Varatoimitusjohtaja Pohjolainen toteaakin, että maakunnassa on paperikoneesta puhuttu paljon enemmän kuin Enson hallituksessa.

- Mitään tälläistä investointisuunnitelmaakaan ei ole Enson toimesta tehty. Pidänkin tärkeänä, että Enocellin toimintaa tehokkaana ja kilpailukykyisenä sellutehtaana kehitetään edelleen ja jätetään paperikonehaaveilut epärealistisina vaihtoehtoina pois paikallisestakin keskustelusta. Tukille kysyntää, ensiharvennuspuu kallis korjata

Varatoimitusjohtaja Pohjolaisen mukaan viime vuosien hakkuumäärät Enocellin luontaisilla hakkuualueilla ovat olleet hyvinkin metsien kestävän kokonaiskäytön ylärajoilla. Puuntarjonta on perinteisesti ollut Itä-Suomessa parempi kuin keskimäärin koko maassa. Raaka-ainetta on ollut viime vuosiin saakka riittävästi käytettävissä teollisuuden tarpeisiin koivupuuta lukuunottamatta.

- Viime vuosien lisääntynyt sahakapasiteetti Pohjois-Karjalassa ja lähialueilla on johtanut siihen, että järeän puun tarjonta ei ole enää vastannut kysyntää ja sahojen korkeasuhdanteen aikana on yhä enemmän sahatukkia tuotu myös rajan takaa. Kaiken kaikkiaan pidän jossain määrin epätasapainoisena tällä hetkellä Pohjois-Karjalan järeän puun käyttöä suhteessa maakunnan hakkuupotentiaaliin.

- Laajat 60-luvulla tehdyt metsien uudistamiset lisäävät kuitupuun hakkuumahdollisuuksia valitettavasti kuitenkin lähinnä vain ensiharvennushakkuiden osalta. Valitettavasti siksi, että ensihakkuupuun korjuukustannukset nykyisellä osaamisella pyrkivät muodostumaan niin korkeiksi, ettei puulle jää paljonkaan kantohintaa ja toisaalta ensiharvennuspuun laatuominaisuudet eivät ole parhaat mahdolliset Enocellin tuleviin tarpeisiin.

Stora Enso ei hylkää Itä-Suomea

Julkisen sanan kommentteja Stora Enso -fuusion vaikutuksista varsinkin itäisen Suomen osalta varatoimitusjohtaja Pohjolainen pitää "varsin kummallisina".

- Erityisesti arviot Itä-Suomen metsäteollisuuden kehittämisestä ovat olleet epäilyn kohteina. Näin "sisäpiiriläisenä" minun on ollut mahdoton ymmärtää tälläisiä kannanottoja. Mielestäni on täysin selvää, että kilpailukykyiset ja tulokselliset yksiköt ovat kiinnostavia osia myös Stora Ensossa. Yksiköitä, jotka eivät ole kilpailukykyisiä, tulee kehittää niin, että ne saavuttavat tulostason, jonka yhtiön omistajat voivat hyväksyä. Tässä suhteessa Stora Enso ei poikkea aikaisemmasta Ensosta tai mistään muustakaan liiketoimintaa harjoittavasta yrityksestä.

Naturan huono valmistelu toi epäluottamuksen

Viime aikoina paljon puhetta herättäneen Naturan ongelmaksi muodostui Pohjolaien mukaan kiireellinen aikataulu ja valmistelu, joka ei ollut kovinkaan perusteellinen. Maanomistajien kanssa jäi paljon keskustelematta ja tietoa levittämättä, mikä johti nykyiseen epäluottamustilanteeseen.

- Naturaa en pidä Suomen metsäteollisuuden puuhuollon kannalta ratkaisevana, mutta yksittäiselle maanomistajalle sillä voi olla suurikin merkitys taloudellisesti.

Aasian kriisi myös mahdollisuus

Kaakkois-Aasia on metsäyhtiöiden vankan mielenkiinnon kohde. Viime vuoteen saakka alueella jatkunut voimakas talouden kasvu on lisännyt nopeasti paperin ja kartongin kysyntää alueella. Metsäteollisuutta kiinnostaa erityisesti lyhytkuitusellupuun tuottaminen Aasiassa, sillä kohtuullisin kustannuksin saadaan raaka-ainetta, jonka laatuominaisuudet ovat erityisesti hienopaperin raaka-aineena koivukuitua selvästi paremmat.

- Viime kuukausien taloudelliset vaikeudet Aasian metsäteollisuudessa ovat antaneet mahdollisuuden riskinottokykyisille ja -haluisille eurooppalaisille metsäyhtiöille hankkia tehtaita tai osuuksia sikäläisistä yrityksistä. Tätä tilaisuutta tuskin olisi ollut ainakaan laajassa mittakaavassa, jos Aasian taloudellinen kehitys olisi jatkunut hyvänä. Aasian talousvaikeuksista huolimatta varatoimitusjohtaja Pohjolainen katsoo Aasian suuntaan varsin positiivisin katsein. "On syytä uskoa, että Aasian maat pääsevät jälleen kasvu-uralle ja vastaavasti paikallisen paperin kysyntä kasvaa nopeasti."

Aasiassa tuotettu kulutetaan myös Aasiassa

Suomen metsäteollisuus tulee olemaan Pohjolaisen mukaan tulevaisuudessa entistäkin kansainvälisempi. Se tulee omistamaan tuotantokapasiteettia paitsi Suomessa ja Euroopassa, mutta myös muissa maanosissa. Jopa niin, että liiketoiminnan kasvu tapahtuu raaka-ainesyistä lähinnä Suomen rajojen ulkopuolella.

- Suomesta voimme viedä vain rajallisesti metsäteollisuustuotteita Kaakkois-Aasiaan ja eräiden tuotteiden kohdalla kilpailukykymme ei enää mahdollista vientiä lainkaan. Onkin varsin selvää, että paikallisen puun - jonka hinta on tehtaalla puolet meikäläisestä - hyvät laatuominaisuudet hyödynnetään tuottamalla Kaakkois-Aasiassa paperia ja kartonkia Aasian kulutukseen.

- Euroopan metsäteollisuus tulee jatkamaan tuotantotoimintaansa Euroopassa ja viemään marginaalimääriä tuotteita Aasiaan. Tuotantoa lisätään Aasiassa ja Aasian metsäteollisuus palvelee paikallista kysyntää sekä tuo eräitä tuotteitaan myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan markkinoille.

Eläkepäivillä muutto Heinolaan

Vuodenvaihteessa eläkepäiville siirtyvä varatoimitusjohtaja Pohjolainen katsoo metsäteollisuutta vuosikymmenten kokemuksella. Ura Ensossa alkoi jo kesällä 1953 tukinerottelussa ja siitä saakka työ onkin lohkaissut melkoisen osan elämästä. Erityisesti viime vuosien muutokset ovat sitoneet Pohjolaisen tiukasti työtehtäviin ja nyt tulevaisuudenkatse tähyääkin Heinolan seudulle vastavalmistuneen puutalon viimeistelytöihin sekä Saimaan rannalle veneilemään ja Vierumäen maisemiin käveky- ja hiihtolenkeille.

- Nyt annan mielelläni uusille vereksille voimille tilaa ja mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Vaikka kokemus muodostaakin osan liikkeenjohdon ammattitaitoa, ovat innovatiivinen mieli ja uuidstumishalu kokemustakin tärkeämpiä. Pidänkin oikeana, että monien yritysten johdosta siirrytään eläkkeelle 60 vuoden iässä.

Nuoret - kyseenalaistakaa!

Liikkeenjohdon kokeneena ammattilaisena varatoimitusjohtaja Pohjolaisella on selkeät neuvot tuleville yritysjohtajille.

- Jatkuva aktiivinen oppiminen ja uusiutuminen auttavat eteenpäin huomattavasti. Kyseenalaistakaa kaikki nykyiset toimintatavat. Miettikää, miten asioita voidaan parantaa ja johtaa paremmin. Miettikää, miten itse kunkin työpaikasta ja työkokonaisuudesta tulisi mielenkiintoisempi, haastavampi ja inhimillisempi.

Sirkku Mikkonen

KUVA: "Jos kaukopään tehtailla lisätään koivun käyttöä, on perusteltua tehdä Uimaharjussa päinvastoin. Joka tapauksessa Venäjältä tuotavassa koivussa on saatavuusriskinsä", sanoo varatoimitusjohtaja Juhani Pohjolainen.

TEHDASKUVA: Enocellillä on jo tehty tarvittavat koeajot ja tuotannon muuttaminen havulle vaatii huomattavasti yli 100 miljoonan markan investoinnit. Tehtaan kääntäminen havulle merkitsisi noin miljoonan kuution lisätarvetta puuraaka-aineessa. Jari Sarasvuo valmentaa löytämään paremman huomisen